TEOKSISTANI SANOTTUA
Tasapainon geometria – Simone Weilin käsitys eettisen ihmisen todellistumisesta
”Ajattelun vaikeatkin prosessit ovat näkyvissä, eikä filosofista kapulakieltä esiinny. Ei ihme, että Weilistä ovat olleet kiinnostuneita pääasiassa muut kuin ammattifilosofit.”
Erik Ahonen, Aamulehti 14.3.1993.
Minän rakentuminen ihmistieteissä
”Meadin minäkonseptiota tekijä käykin läpi ilmeisen asiantuntevasti, moniulotteisesti ja olennaiseen keskittyen. Teksti pursuaa (varsinkin filosofiaan liittyvää) lukeneisuutta ja sananselitystä. Paitsi että lukija voi nautiskella lauseiden muotoilusta, teksti on sosiaalipsykologisestikin kiintoisaa mm. osoittaessaan, mikä on jonkin käsitteen tehtävä jossakin teoriassa eli kuinka käsite tulee tuotetuksi.”
Antti Eskola ja Klaus Weckroth tarkastuslausunnossaan.
Rakkauden välittäjä – Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen ideaali Simone Weilin ajattelussa
”Hankamäen teksti on monessa kohdin myös erittäin nautittavaa ja hänen käyttämänsä ilmaisut ja kielikuvat ovat osuvia ja osoittavat kielellistä luovuutta.”
Jaana Hallamaa, väitöskirjan arvostelulausunto.
”Parhaimmillaan Hankamäellä on taito käsitellä aihettaan yhtä aikaa kriittisesti kuunnellen ja lempeydellä – tämä tulee esiin erityisesti Weilin ajattelun mystisinä pidettyjen aspektien erittelyn yhteydessä. Tässä mielessä tutkielmaa on ilo lukea ja sillä on annettavaa suomalaiselle Weil-yleisölle.
Hankamäki osoittaa perehtyneensä vaikeasti lähestyttävään Weilin filosofiaan ja sen taustoihin laajasti ja tarkoin ja onnistuu kokonaishahmotuksen rakentamisessa. On huomattava, että Weil on erityisen vaativa tutkittava siinä, että hänen monisäikeisten ja epäsystemaattisten ajatustensa kokoon punominen vaatii niin metafyysisten, yhteiskuntakriittisten, moraalifilosofisten, eksistentiaalisten, esteettisten kuin uskonnonfilosofistenkin kysymysten hallintaa. Ansioihin kuuluu myös sujuvuus, jolla Hankamäki liikuttelee tutkielmassa Weilin filosofiaa sivuavia ajatussuuntia kuten eksistentialismia ja marxismia, ja paikantaa Weilin ominaisluonnetta suhteessa filosofianhistoriaan. Työ todistaa näin laajan tietopohjan luovasta hallinnasta.”
Heidi Liehu, tarkastuslausunto.
”Hankamäki osoittaa hallitsevansa Weiliä koskevan kommentaarikirjallisuuden suvereenisti. Tämä on mittava ansio. Hankamäki osoittaa vakuuttavasti oppineisuutensa Weil-kirjallisuuden taitajana ja tuntijana.”
Esa Saarinen, tarkastuslausunto.
Dialoginen filosofia – Teoria, metodi ja politiikka
Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan
”Työttömän kuolema on filosofiseksi opukseksi selkeästi, sujuvasti ja provosoivastikin kirjoitettu, ja sitä voi suositella niin työntekijöille kuin työnantajillekin.”
Pekka Wahlstedt, Helsingin Sanomat 5.6.2005.
”Hankamäkeä on joskus tituleerattu filosofian kauhukakaraksi muiden aihevalintojensa – esimerkiksi seksuaalisuuden ja anarkismin – takia. Liituraitaan pukeutuva särmikkään oloinen filosofi kuitenkin epäilee olevansa moiseen titteliin liian vanha…
Ja, filosofin omenapiirakka unohtuu taas hetkeksi, se hänestä vasta väärin onkin, että ihmisiä huijataan uskomaan, että heidän pitäisi vain osata myydä itsensä paremmin.”
Eeva Eronen, Helsingin Sanomat 28.8.2005.
Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa – Vähä katekismus filosofiselle anarkistille
Teosten ”Enkelirakkaus” ja ”Suomalaisen nykyfilosofian historia” ilmestyessä
”Jos virka on yhtä kuin menestys ja menestys puolestaan perustuu kaavaan ’ahkerointi x talentti x munkki’, mitä niistä Hankamäeltä puuttuu? Ei ahkeruutta, koska hän julkaisee. Ei talenttia, koska hän on tohtori. Häneltä puuttuu onnea.
Syynä saattaa olla se, että hän kuuluu sukupolvi X:ään, jota 1930–50-luvuilla syntyneet selustansa varmistelijat syrjivät työmarkkinoilla. Toinen syy on Hankamäen kyky provosoida mielipiteillään hieman Jussi Halla-ahon tapaan, sekä olla avoimesti homoseksuaali ajattelija, joka julistaa filosofian ja poikarakkauden olevan yksi ja sama asia.
Jos maailman judithbutlereilla ja naomiwolfeilla on oikeus esittää suurin piirtein mitä tahansa feminismin nimissä, Hankamäellä on oikeus puhua homona ja filosofina. Sitä paitsi hän on loogisempi kuin useimmat feministit.”
Mikko Riihimäki, Kulttuurivihkot 1/2010, s. 36. Koko juttu luettavissa tästä.